Vuosiohjelmistoa

SKY:n ohjelmiston sain vihdoin ja viimein pakettiin, viimeisetkin viilaukset ohjeisiin, tahdit uudelleen laskettuna ja matkaan ohjaajille pähkäiltäväksi. Helpotuksen huokaus ja paino harteilta, kun sen saa pois käsistä. On aina haastavaa yrittää kirjoittaa ja piirtää kuvia niin, että joku muukin ymmärtää sen ja vielä toivon mukaan niin kuin olen sen tarkoittanut. Ja jokainen kerta yllätyn kuinka joku toinen voi asian ymmärtää niin eri tavoin.

Kenttäohjelmia on mukava tehdä, toisaalta taas ei. Monta kanttia asiassa tässäkin löytyy.

Ohjelmahan tehdään kun joku taho pyytää, tänä vuonna tein siis Suomalaisen Kansantanssin Ystävien pyynnöstä aikuisille. Muuta toivetta sisällöstä ei ollut kuin "mahtavaa" kesäjuhlien nimeä mukaillen. Mitä sitten keksit?

Ohjelmien tekemisen itse näen melko vastuullisena tehtävä. Siinä minä päätän mitä moni ryhmä maakunnassa harjoittelee seuraavan vuoden. Samalla myös annetaan kentälle joku viitekehys mihin kansantanssi on menossa.

Jos tekisimme ohjelmia vanhaan tyyliin niin, että sama pääohjaaja rustaa vuosittain kenttäohjelman 25 vuotta, niin voisi hyvin käyttää jatkumoa. Sisältöä voisi valita tarpeen mukaan, mitä kentän ryhmät tarvitsevat harjoitukseen? Masurkkaa, polkkaa, vartalonhallintaa, kuvioiden rakentamista, askelikkoa, kartsua, länkkäriä, perinteistä, uutta.... Pidempi kaari siitä, mihin suuntaan kansantanssia veisi, olisi selkeämpää.

Mutta siinä on toinenkin puoli. Alkaako ohjelman tekijä itseään? Onko tanssittava materiaali ennalta-arvattavaa? Jääkö joku perinnealue käyttämättä henkilökohtaisista mieltymyksistä johtuen?

Kun teemme yksittäisiä ohjelmia, on jokainen kerta uusi kokonaan. Vaikka tuntisi hyvinkin tanssijat, joille sitä tekee, niin sen hetkinen tarve ei välttämättä ole tiedossa. Tilaajan speksi voi olla vaikka perinteistä, tai 15 minuuttia. Siinä saa yleensä pari repiä hiuksia, jotta keksii jotakin kiinnostavaa ja innostavaa tanssivalle kansalle, niin ohjaajille kuin tanssijoille.

Saarijärvelle ensi vuoden ohjelma on tehty mielessä yksi toive, joka esitettiin Velisinfonian jälkeen. Ei liian vaikeaa, vaan perustanssimista, niin, että jokainen oppii. Ja sellainen siitä tulikin, perustanssimista, tuttuja teemoja ja jotakin uutta. Siitä sisällöstä sitten joskus toisten....

Tanhuilua

Olen koko ikäni tanhuillut. Siis tanssinut itse, ohjannut, opettanut, kokoustanut, lukenut ohjeita, katsonut videoita, käynyt kesäjuhlilla,  kuluttanut kenkiä, laulanut lujaa ja hiljaa, hymyillyt, itkenyt, reissannut, valvonut, huoltanut, ommellut, kantanut, tiskannut, juontanut, rakastanut, vihannut, nauranut, kirjoittanut, kuvannut, piirtänyt, lohduttanut, edustanut  ...

Jokunen ilta sitten toista blogia kirjoittaessani ja aiemmin jo kun yritin ei-tanhuilevalle ystävälleni kertoa kansantanssin merkityksestä minulle, havahduin etten minä vain tanhua tai harrasta kansantanssia. Se on minulle PALJON isompi asia kuin se, että sanoisin harrastavani kansantanssia. Yritin pähkäillä miten sitä kuvailisin ja mieleni tuotti sanan tanhuilu. Tanhuiluun kuuluu siis minulla koko elämän kirjo kansantanssin ympärillä.

Tällä blogilla on kaksi tarkoitusta:

1. minä haluan kirjoittaa säännöllisesti pitääkseni yllä kirjoitusvirettä
2. haluan pohtia tanhuilun maailmaa omalta kantiltani

Eli kaiken mitä tänne laitan tulevaisuudessa on vain ja ainoastaan minun oma mielipiteeni ja kokemukseni, ellen sitten toisin mainitse. Kuvat jotka julkaisen ovat minun ottamia tai sitten kerron kuka on ottanut sen.

Ulkonäköä tälle tulen muokkaamaan vielä, piti vain saada äkkiä julkaistua ensimmäinen. Ja enemmän kuin mieluusti toivon teidän kommentoivan ja kysyvän!!

Nyt tämä kone kiinni. Huomenna kurssille tanssimaan ja sunnuntaina Usvan kanssa reenaamaan.

Tanhuilu on virallisesti tällä avattu.