Nuorisoseuralaista Tampereella

Katselmuskevääni aloitin Tampereelta, Suomen Nuorisoseurojen luokituksista huhtikuun puolivälissä. Lauantaipäivä meni Sorin sirkuksella tanhuja seuraten.

Tämä katselmus on se kakkos- ja kolmoskohta, oppia ja muuten vaan mukavaa. Usvan halusin näkevän muita ryhmiä, ja heidän tekevän kenttätutkimusta, minkälaisia tanhuryhmiä tässä maassa onkaan. Otimme tämän siis opin kannalta ja laitoimme Folklandian koulutusrahoista ensimmäiset näihin konserttilippuihin. Jokaiselle usvalaiselle excel-taulukko käteen arviota varten; mikä kussakin ryhmässä ja esityksessä on hyvää ja mitä voisi hioa vielä vähän eteenpäin.

Usva-raati Sorilla

Oli hieno huomata kuinka he osasivat löytää esityksestä itseänsä liikuttaneet kohdat, tekniset askelikot, tunnelmat, esiintymisen varmuuden. Osasivat kertoa mikä kussakin esityksessä oli heidän mielestään hyvää, mikä onnistui, mitä vielä ehkä tulisi hioa.

Treeneissä seuraavana päivänä pohdittaessa mitä jäi käteen kullekin reissusta. Kullakin oli omansa, mutta ehkä tärkein oli minusta se, ettei kaikesta tarvitse itse tykätä vaikka olisikin taitavaa. Jokainen esitys on arvokas esityksenä, kun se on mietitty ja pohdittu ja sillä halutaan viestiä jotakin.  Hyvä muistaa omassakin esiintymisessä, mikä on se asia minkä haluaisin yleisön muistavan siitä.

Tottakai laitoimme myös luokat kuten se "virallinenkin" raati, eikä ihan huonosti mennyt. Valtaosan saimme samoihin, osa heitti yhden pykälän. Ei huonosti.

Niin mitä minä niistä esityksistä tykkäsin... hmmm...
Tykkäsin esityksistä, joissa oli joku juju. Tarina, väri, askelikko, tekniikka, innostus, joku joka nosti esityksen henkeä, tai kuin ihan vanhanaikaisesti sanottiin, toi esityksen rampin yli yleisöön.

Yhdestä esityksestä tykkäsin paljonkin, vaikka mietin onko se kansantanssia. Tykkäsin kovasti, kunnes yksi ryhmän pojista istahti viereemme katsomossa ja haukkui ylimielisesti toisen ryhmän esitystä. "Just joo, tollasta pa....... pidetään piirissä kiinni ja tanhutaan. Mä en kestä kattoa." Suurin piirtein noin. Toivottavasti minun tanssijoiden suusta ei koskaan pääse tuollaista, tai paremminkin toivottavasti eivät koskaan edes mielessään ajattel noin. Meni maku sen ryhmän tekemiseen, jätän väliin seuraavalla kerralla sen esityksen.

Huomasin kiinnittäväni huomiota paljon pieniin asioihin:

• Sukat makkaralla, eli muista viimeiseksi ennen näyttömölle menoa tarkistaa nauhojen solmut; sukat, pää ja kengät.
• Tyttö kauhusta kankeana tanssii osaamisensa ylärajalla tuskainen pakkovirnistys naamallaan, koska ohjaaja käski hymyillä. Tee siis esitys tanssijoille sopivaksi, niin että he osaavat ja voivat olla rentoina sen puolesta.
• Esitys loppuu puolessa välissä ja alkaakin uudelleen. Miksi ihmeessä, mikä oli tarkoitus? Muista, että yleisö ei ole väärässä jos ei ymmärrä, itse en onnistunut silloin viestin välityksessä.
• Rekvisiitta on liikaa. Jos jotakin sinne näyttänölle tanssijoiden lisäksi tuon niin miksi tuon. Tarvitaanko sitä?

Suosikki oli loppujen lopuksi jo muutamaan kertaan nähty Motoran Ellit. Voi sitä tyttöenergian latausta joka vyöryy päälle hymyssä suin! Ei ehkä tanssitaidollisesti paras, mutta esityksenä ylivertainen niistä, jotka näin lauantaina.

http://www.nuorisoseurat.fi/sites/default/files/tulokset_ja_yleispalautteet.pdf

Kevään katselmuksia

Tänään oli kevätmatinea omalla seuralla ja hommat purkissa. Tai siis kevään osalta purkissa, kesäpuuhat on käsillä.

Kevät on kulunut paljolti katselmusten merkeissä. Aikuisia ja lapsia monessä paikassa, niin itse ryhmien kanssa tanssien kuin toisten esityksiä seuraten ja arvioiden. Esityksiä on tullut monta nähtyä, hyviä ja ei niin hyviä minun mielestäni.

Katselmukset ovat kaksijakoinen juttu. Sinne viedään esitykset raadin palautetta varten ja jonkinmoista luokitusta hakemaan. Paikalla on raati, joka sitten kunkin järjestön sääntöjen mukaan laittaa ryhmät johonkin luokkaan, harrastuksesta mestaruuteen, pronssista kultaan.

Miksi minä vien omat ryhmäni?

Ensinnäkin kokemuksien vuoksi. Olen oman lapsuuteni kulkenut katselmuksissa ja minusta se oli mukavaa. Viikonloppu koulumajoituksessa, illanviettoa, samat tutut vuodesta toiseen muista kaupungeista oli kevään kohokohta. Harjoitusvuosi  esitysten osalta tähtäsi sinne, kaikki opitut asiat purkissa ja sinne näyttämään mitä osataan. Samaa mukavaa yhdessäolon tunnetta haluan omille ryhmilleni siirtää.

Toiseksi opin vuoksi. Mitä enemmän näkee muita ryhmiä ja esityksiä, pystyy arvioimaan omaa osaamistaan ja ryhmänsä tasoa. Tavoitteen asettaminen omalle ryhmälleen on selkeämpää, mitä harjoitella ja miksi.

Kolmanneksi ihan vain huviksi. Reissu yleensä piristää ja antaa iloisia hetkiä pelkkään treenaamiseen.

Missä sitten käytiin ja mitä niistä jäi käteen toisella kertaa.