Kyllä maailmaan meteliä mahtuu

Kuinka mukavaa tietää mitä muut tekee. Perusuteliaisuutta. Ja kun luet paikallislehdestä kaverin haastattelun.

Yhdistysten puitteissa on törmännyt jos jonkinmoiseen viestintään. On jäsenkirjeitä, sähköposteja, nettisivuja, lehtijuttuja... Nykyinen sosiaalinen media on luonut aivan uusia ulottuvuuksia tiedon välittämiseen ja löytämiseen. Pidetään meteliä itsestämme tavalla ja toisella.

Miksi sitten tarvitsee viestiä ulospäin tanhuilusta? Eikö se riitä, että treeneissä ohjaaja kertoo, koska on kuusijuhla? Kenelle me tätä ilosanomaa kerromme?

Oma aktiivinen lähipiiri
Ensimmäisenä tulee mieleen me aktiivisesti toimivat tanssijat, jotka kerta viikossa käymme harjoituksissa. Harvassa yhdistyksessä on vain yksi ryhmä, joka tietäisi automaattisesti kaikesta toiminnasta kaiken. Me
haluamme lukea reissuista, omista ja muista. Haluamme nähdä kavereiden kuvia, lukea kertomuksia pienistä tapahtumista yhdistyksen puitteissa.

Yhdistyksen hallituksen on hyvä tiedottaa toimistaan ja päätöksistään. Missä mennään ja mitä tapahtuu. Harvoin se ohjaaja kaikkea kaikesta ehtii harjoituksissa kertoa.

Meille sisäpiiriläisille moni asia on tuttua. Käytettävä kieli voi hyvinkin olla erikoissanastoa. Kyllähän kaikki tietävät mikä on SKY ja missä oltiin, kun Maniassa käytiin.

Ne entiset tanhuilijat
Viestintää seuraa myös moni jo aktiivisen uran lopettanut, jotka kuitenkin haluavat kuitenkin olla vähän kuin asiassa mukana. Pidetään yllä lämpimiä muistoja, joita voi verestellä tämän päivän puuhailuista lukiessa.

Tanhuilijoiden lähipiiri
On myös tanssijoiden lähipiiri, vanhemmat, kummit jne., jotka seuraavat toimintaa aavistuksen kauempaa. Heille on hyvä kertoa hieman enemmän tästä tanhuilusta. Mitä kaikkea sen viikottaisen tanssimisen lisäksi tähän toimintaan kuuluu, vaikkapa juuri ne reissut tai kansallispukut. Valaistusta niihin asioihin, mitä ei muuten tule tässä yhteydessä ajatelleeksi.

Ja kaikki muut
Sitten tietysti sekalainen joukko muita erilaisista syistä kiinnostuneita tai ihan vahingossa tietoon törmäävää. Heille asia voi olla piristys päivään, ehkäpä jollekulle innostus lähteä kokeilemaan tanssia tai ommella kansallispuku.

Kaikki viestintä, oli se sitten suullinen tiedotus treeneissä rakentaa brändiä, tuota niin muodikasta mielikuvan rakentamista. Mitä viestin haluamme kertoa, minkälaisessa valossa haluamme itsemme ja asiamme tuoda esille.

Meillä Hyvinkäällä on Tikkuristi, seuran jäsenlehti, jonka viimeisin numero ilmestyi viime viikolla. Nettisivut ja Facebookissakin Usvalla sivusto. Yritetään omalta osaltamme luoda positiivista mielikuvaa. Ja tietysti kovaääniset ohjaajat, jotka ryhmässä meteliä pitävät. 

Ja sitten vielä tämä blogi, oman ääneni minäkin siihen meteliin halusin!

Lepposat harkat

Eilen oli leppoisat treenit Jäähdyttelijöillä, sellaiset oikein mukavat. Jäin hyvälle mielelle.

Tämä viikko  on melkoisen täyteen tupattu ihan näiden palkkotöiden osalta. Jos jonkinmoista yhteenvetoa pitää saada aikaiseksi ja kokoustamista on öitä myöten. Sellaista listaelämää, "tuo homma hoidettu, viiva yli ja seuraavan kimppuun" tyylistä.

Tiistaisin on kuitenkin reenipäivä ja kun kerran ihan kohtuullisen ajomatkan päässä oltiin kokoustamassa, niin olin jo etukäteen päättänyt ajaa Hyvinkäälle illaksi ja yöksi ja pitää treenit niin Suhinan tytöille kuin Jäähdyttelijöille. Jos ulkomailla kokoustetaan, niin silloin suostun perumaan. Pomonikin tietää tämän.

Pari tuntia ennen Hyvinkäälle päin lähtöä tuli viesti pelimannilta, ettei hän pääsekään treeneihin. Ei se mitään, onhan minulla mankka ja levyjä autossa, tehdään vain pikaisesti uusi harjoitussuunnitelma, koska alkuperäiseen ei ole musiikkeja cd:llä vaan tarvitaan soittaja. Mutta kyllähän tuo onnistuu, mitä minulla muuta siinä kokouksen aikana kuin uutta suunnitelmaa tekemään.

Vajaa tunti ennen Suhinan treenejä tulee viestejä, että osa tytöistä sairaana. Saaran kanssa pikapalaveri tekstareilla pidetäänkö ja päädytään perumaan, kun niin vähän pääsisi harkkoihin.
Sitten mietin lähdenkö sittenkään ajamaan vain Jäähdyttelijöitä varten. Väsytti kokouspäivä, ei ole pelimannia, ei voida harjoitella esitysohjelmaa, en ole ehtinyt tehdä uutta harkkusuunnitelmaa.

Mutta koska olin ajamassa Hyvinkäälle, niin ei ollut vaihtovaatteita, pesupussia. Ei voikaan jäädä siltä seisomalta yöksi kartanolle. Eli reeneihin.

Kaikki olivat Jäähdyttelijöistä paikalla, tanssittiin vanhoja tuttuja mitä extempore löytyi, opittiin lopulta se Malax-jenkka ja hiki irtosi itselläkin. Naurettiin ja tanssittiin tiukasti!

Onneksi menin harkkoihin, patterit tuli ladattua taas täyteen. Ja tällä jaksaa loppuviikon.

Nyt takaisin taulukoimaan.